Tiesin tämän päivän vielä koittavan. Päivän jolloin tuttu ja turvallinen kotikaupunki vaihtuu toiseen .. tällä kertaa Kuopio- Tampereeseen. Paljon jää taakse mutta yhtä lailla paljon on vielä edessä, ellei jopa enemmän.
Kaikki tämä uusi jännittää, pelotaa mutta saman aikasesti olen todella innoissani. Innoisaani siitä mitä tuelva tuo. Pelottaa kuitenkin jättää kaikki tuttu ja turvallinen ja jännittää se että miten kaikesta lopulta selviää. Enkä tarkoita ettei selviäisi vaan nimen omaa kysymys miten? on se juttu.
Oma tukiverkosto jää käytännössä puhelimen tai netin varaan. Kilometrejä välissä on enemmän kuin koskaan tähän mennessä. Näin siis jos ei matkustelua lasketa. Tiedän että kaikki jotka Kuopioon jää tulee siellä olemaan edeleen ja varmasti tulevat myös kyläilemään. En siis pelkää että he katoavat elämästä mutta oudolle välimatka ehdottomasti tuntuu ainakin alkuun.
Toki Tampereella on jo muutamia tuttuja ja kavereita. Ihana että on! On joku jolta voi kysästä joskus neuvoa uuden kotikaupungin toiminnoista ja ehkä joku jopa näyttää minulle vielä paikkojakin.
Joitain ihmisiä joita nähdä myös työn ulkopuolelta.
Työt siis toivat minut Tampereelle. Uusi työ johon koitan totuttautua ja päästä sisään. Ensimmäinen viikko takana ja toinen käynnissä. Viiko sitten tuntui että olen ihan pihalla mutta pikkuhiljaa alkaa kotiutumaan. Tulee tutummaksi ja sitä myötä helpottuu päivä päivältä.
Yksi asia mitä odotan tällä hetkellä on se että pääsen uuteen kotiin muuttamaan. Tällä hetkellä siis olen väliaikais majoituksessa ja olo on enemmän samallainen kuin olisin leirillä. Elämä matkalaukuissa tai muissa vastaavissa säkeissä/laatikoissa. Tällä viikolla kuitenkin pitäisi tämänkin olla totta, uusi koti odottaa laittajaansa!
Päivä päivältä asiat siis järjestyy eteenpäin. Vaikka oikeastaan elän unelmaani niin silti haikeuskin välillä valtaa mielen. Niin paljon hienoja asioita jäi myös Kuopioon. Kuten perhe ja puoli sukua, osa ystävistä/kavereista, vanhat työpaikat ja ihmiset joihin olen saanut tutustua niiden kautta, niin ja kaksi ihanaa koiraa joita ikävöin ehkä eniten.
Kiitokset haluankin sanoa kaikille jotka jäivät sawoon.
Kiitoksen siitä tuesta ja kannustuksesta mitä olen saanut matkalla tänne.
Perheelle Kiitos kaikesta ! Kannustuksesta ja siitä että olette seisoneet vierellä jokaisessa mutkassa sekä iloineet ilot mukana! Tukenne on ollut tärkeää!
Suvulle myös kiitos tuesta ja kannustuksesta! On ollut ihana huomata jälleen että mun suku on paras !!
Kaikille ystäville/kavereille jotka kannustitte alun alkaen tähän muutokseen ja niille jotka olitte henkisinä sparraajina matkalla!
Kuopion Luisteluseuralle kiitokset kaikista menneistä vuosista! Kotiseura on aina kotiseura. Teidän kanssa minä kasvoin luistelijana mutta myös valmentajana pitkälle! Kiitos myös siellä puolella olleille ihmisille jotka olitte myös tsemppaamassa eteenpäin aina! Monta "pikkusiskoa" siellä on vieläkin ja monta "kummi"luistelijaa. Me nähdään vielä !!
Ohjelmapalvelu Annan Ohjelmille. Pomoni Anna paras pomo varmaan ikinä !! Kaikki mitä ikinä sainkaan päähän tehdä olit tukena ja uskon että niin tulet olemaan jatkossakin! Kiitoksia kaikista opeista mitä sinulta sain!! Uskompa että mekin tullaan näkemään vielä!
Pohjois-Savon Liikunnallekin kiitokset vaikka pää työ oli aina luistelussa oli ihan huippua päästä myös muita liikunnan alan juttuja tekemään! Kiitos kaikista uusista haasteista ja kehittymisen mahdollisuuksista! Eiköhän mekin törmätä vielä jossain merkeissä.
Iisalmen Taitoluistelijoille Kiitokset viimeisestä valmennus vuodesta! Vuosi teillä oli se vuosi mikä avasi silmiäni sen suhteen mitä halauan tehdä ja miten. Pääsin teillä kasvamaan valmentaja taas askeleen eteenpäin. Myös kaikesta tuesta vuoden aikana, siitä että uskoitte minuun ja lopulta päästitte menemään oman unelmani perään. Toivottavsti näemme vielä jossain!
Nyt on aika suunata katseet eteenpäin , kohti uusia haasteita ja enne kaikkea seuraavaa unelmaa!
Elämä kantaa kulkiaansa niin kauan kun on unelmia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti